Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi tänne lörpöttelin. Kuten edellisessä päivitykessä ilmoitin, kuvaa on siis tulossa ja kuulumisia kirurgin käynniltä. Palataanpa viime kuukausien pariin ja tarkastellaan miten elämä tänä päivänä rullaa.

Kudosparaneminen on kesken, vasen rinta on isompi ja kipuja on edelleen. Kivuista sen verran, että pystyn elämään normaalia elämää. Välillä ulkosyrjät rinnoissa, etenkin vasemmalla puolella, kipuilee ja nukkuminen sekä kyljellään, että mahallaan on hankalaa. Sängyllä mahallaan makaaminen vielä onnistuu päivästä riippuen, mutta hierontapöydällä se on täysi mahdottomuus, vielä. Sen verran arat rinnat vielä ovat. Syys-lokakuu oli sitä aikaa, kun liiven poisottaminen sattui. Tällä tarkoitan sitä, että ulkosyrjiin tuli valtava särky, että pariin otteeseen erehdyin karjaisemaankin melko kovaa. Mistä lie johtuu.

Koulun kautta olen veden kanssa ollut jonkin verran tekemissä. Aivan oikein, uinti on siis opetussuunnitelmaan kuulunut. Muuten jees, mutta hyppyjä ei suosittele tekemään, ainakaan vielä tässä vaiheessa. Se muuten sattui... Tiivistettynä kaikki ylimääräinen paine rinnoissa sattuu, mutta asian kanssa pystyy elämään. Esim. poikaystävä ei nyt ihan niin kovaa voi halata ja rutisaa minua (vaikka hän kyllä haluaisi of course). Mutta muuten hypin, pompin, juoksen ja vetkutan itseäni salilla, lenkkipolulla ja milloin missäkin, ilman kipuja. Olen jopa huomannut tulleeni nopeammaksi, kuin ennen leikkausta. Vähemmän rintavarustusta hidastamassa vauhtia!

Eilen oli siis kirurgikäynti ja oli tarkoitus tarkastella, että olisiko rasvaimulle tarvetta. No, kirurgi kyseli kuulumiset ja lörpöttelin hänelle samaa, mitä tuossa yläpuolella kirjoittelin. Hän sanoi myös, että jos rasvaimua tehdään, sitä ei tällä kerralla joka tapauksessa tulla tekemään. Sitten paitaa pois ja hän katsoi ja tunnusteli rinnat istualteen ja sitten makuulla. Makuulla kokoeron kirurgi huomasi myös kovin selvästi. Kirurgi myös muistutti, kuinka yksilöllistä paraneminen on ja kuinka vaikeaa on saada samankokoiset rinnat. No worries, en minä siitä stressaa. Hän kyseli, että haluanko tasoittaa koko eron, ja kyllä haluan. Ja hän myös totesi rasvaimun olevan hyödytön. Täh?

Luitte aivan oikein. Olen menossa uusintaleikkaukseen, jossa vasenta rintaa korjataan samankokoiseksi. Rasvaimua ei kannata tehdä, koska rinnasta ei lähde rasvaa, vaan rintarauhaskudosta. Imu ei ime rintarauhaskudosta ollenkaan, pelkkää rasvaa vain. Toimenpiteen voisi tehdä paikallispuudutuksessa (rinta puutuu kuulemma todella hyvin) ja kipulääkettä voisi saada suoraan suoneen. Toimenpide olisit nopea ja lyhyt tehdä, jossa vasemman rinnan ulkosyrjää avaittaisiin ja leikattaisiin pikku pala pois. Mutta arvatkaa vaan, kun aloin miettimään, että olisin hereillä leikkauksen ajan?! No thank you! Nukutus olisi myös mahdollinen ja näin tuleman siis pitää. Se tehtäisiin päiväkirurgisena toimenpiteenä ja sairaalassa ei tarvitsisi olla edes yötä, jos on mahdollinen saattaja ja hakija. Sairaslomaa viikko, että haava ehtii paranemaan. Eikai tässä sitten muuta, minut pistettiin jonoon ja maaliskuun lopulla olen taas raatona leikkauspöydällä! Nyt kuitenkin operaatio on huomattavasti pienempi, kuin kesällä. Ja helpottaa ajatus, että tiedän mitä tuleman pitää, koska olen kokenut jo leikkausoperaation jo kerran, huomattavasti suuremmassa mittakaavassa.

Että maaliskuun loppua odotellessa. Tässä kuvaa tämänhetken tissi-situationista. Pahoittelen laatua ja kaksosien kiiltämistä. Tulin nimittäin juuri suihkusta ja rasvasin rinnat öljyinen päivineen...

Ps. Tiedän, että karkki on maistunut ja pylly on viihtynyt hyvin sohvan pohjalla. Syy lienee opiskelujen, töiden ja kaamosväsymyksen. Koittakaa ymmärtää. :D