Leikkauspäivän edeltävä ilta. Mainitsinko jo, että jännittää? Ajattelin tämän keissin olevan paaaljon helpompi, kuin edeltävä, mutta ei. Mietin tässä, että pahinta on ehkä se, että tiedän mitä on tulossa. Kaikki leikkaussaliin käveleminen, nukutus, kanyylin laitto, mahdollinen dreeni, herääminen, paha olo.... Tiedän tasantarkkaan miltä tuntuu nuo asiat kokea. Ehkä juuri sitten tuleva leikkaus kauhistuttaa minua.

07:15 tulee siis sairaalaan ilmoittautua ja 4-6 h pitää toimenpiteeseen varata aikaa. Tänään illalla tankkasin hieman paremman ja tuhdimman iltapalan, sillä arvata saattaa, huomenna ei varmaankaan ruoka maistu kaikkien mömmöjen jälkeen. Siinä on ihan tarpeeksi purtavaa... Anyhow, ruokaa on silti kaapissa valmiina jos nyt sattuisi nälkä iskemään. Tuskimpa, sillä kukapa nyt joka päivä söisi?

Rakas ja paras ystäväni tulee iltapäiväksi vahtimaan minua, sillä aikaa kun poikaystävä on töissä. Niiin kiitollinen saan olla, että minulla on ihania ihmisiä ympärillä. Huolehtivat ja auttavat.

Juuri tokaisin poikaystävälleni, että olisi ollut paljon helpompaa, jos tissi olisi täynnä rasvaa. Ei muutakuin piikki tissiin ja rasvat veks and that's it. Mutta ei... kuvioon tulee anestesia pahoine oloineen. Mutta kyllä se siitä. Viimeksikin pärjäsin, joten miksen nyt? Mainitsinko jo, että jännittää?

Toki annan itselleni armeliaisuutta. Leikkaus, kuin leikkaus, aina se jännittää. Nyt vain toivotaan, että uni maistuu. Pistän poikaystäväni kanssa Modernin perheen pyörimään ja toivon pikaista nukahtamista ruudun ääreen. Kirjoittelen kuulumisia huomenna tai torstaina leikkauksen jälkeen. Siihen asti, hyvää yötä!