Pakko myöntää, olen pelonsekaisesti huojentunut. No, en lähde enempää kuvailemaan tuota olotilaa. Pointtina siis, että kerroin tulevasta rintojenpienennys leikkausesta äidilleni.  Hallelujah, praise the lord, äitini on superihana.

"Tuota äiti, mulla olis yks pikku juttu kerrottavan.. Juu en ole raskaana, en ole mennyt kihloihin. Oon menossa rintojenpienennys leikkaukseen."

"Onneksi olkoon, aivan mahtava juttu. Kerro sit heti ku oot menossa leikkaukseen, niin tuun hoitamaan sua ja pitämään kädestä kiinni. Mun on PAKKO saada töistä vapaata, sillä minun tytär  on menossa leikkaukseen ja aion olla paikalla."

Isän reaktio "Jaa mitä? Miksi? Milloin? Miten? Häh?"- kommenttien jälkeen oli, se että hän totesi minun vain toteuttavani äidin unelmaa. Ja kyllä, isorintaisuus kulkee suvussa. Nobody is laughing.

Tässä sitä nyt sitten odotetaan sormet ristissä, että postista pamahtaisi kirje leikkausajankohdasta ja että kaikki menisi hyvin. Olen jopa muutamalle ystävälle tästä asiasta maininnut ja ihana huomata, että saan tukea lähimmäisiltäni. 

Siinä kaikki tältä erää, palaan asiaan, kun löytyy taas päivitettävää!