Sairaalasta kotiuduttu. Paras lörpötellä tänne, vielä kun on asiat tuoreessa muistissa!

10.06. piti siis Hatanpään sairaalalla olla klo 10.30. Aamulla ei erityisemmin jännittänyt, lienee siksi etten oikein tajunnut mitä on tapahtumassa. Ilmoittauduin siis sairaalalle, hoitaja antoi sairaalan uber-seksikkäät vaatteet puettavaksi ja mittasi vielä verenpaineen. Verenpaineesta ei sen enempää. Pyynnöstäni sain diapamin esilääkkeeksi. Poikaystäväni kanssa menimme sitten odotushuoneeseen odottelemaan, minä diapam-humalassa. Jumppari tuli kertomaan ohjeita, mitä leikkauksen jälkeen kuuluisi tehdä. Käsien ja nilkkojen pyörittelyä ym. Pian tulikin jo kirurgi ja menimme pukukoppiin, että on sai piirrettyä luolamaalaukset rintoihini. Minä diapam-höyryissä edelleen... "Onko jotain koko toivetta?" Minä vastaan: "Anna palaa vaan. Jos ikinä on vaaraa, että ne kasvaa, niin reilusti voi ottaa."

Siitä sitten hoitaja kutsui nimeltä ja oli aika kävellä leikkaussaliin. Korostan kävellä. Leikkaussaliin tultuani hoitaja kysyi miksi näytän niin kalpealta. Mitä? Minä? Nyt näet väärin...Että käy nyt siihen sitten makaamaan. Ainut mitä muistan leikkaussalista on, että kandi-opiskelija lievästi sanottuna ryssi kanyylin laiton. Minä alan siinä herkkähipiäisenä huutamaan ja itkemään ja eräs hoitaja-täti tuli sitten siihe väliin, että katotaas.... Ja sitten nukahdin. 

Heräämöstäkään en paljoa muista. Herään pikkuhiljaa ja huomaan vain ihmisten pyörivän ympärillä. Mitään huonoa oloa ei heräämisestä onneksi tule. Kipeää tekee. Paljon. Sain yhteensä 4 krt kipulääkettä suoneen. Hoitajat olivat ystävällisiä ja tulivat aina tarvittaessa, useamminkin. Poikaystäväni saapui ennen kuutta ja vietti siinä illan kanssani. Yhteenvetona, 8 krt kipulääkettä ja kerran rauhoittavaa. Seitsemän aikaan yritin syödä, mutta eihän siitä mitään tullut: paineet romahtivat ja alkoi pahimman sortin oksetus. Katetrikin oltiin laitettu nukutuksessa leikkaussalissa, sekin otettiin pois.

Kyseinen ilta meni tosiaan siinä. Kuulemma olen ollut huvittavaa seuraa, aivan lääkemömmöissä. Kipuja oli koko ajan, ja arvostan sitä, että hoitajat eivät vähätelleet sitä lainkaan. Rinnan alla tuntui siltä, kun veitsellä oltaisiin leikelty. Ei sillä, etteikö olisi, mutta vielä leikkauksen jälkeenkin. Eräs mieshoitaja tuli selittämään, että dreenit siellä painaa. Vrili nais.

Illalla olisi siis aika käydä itse vessassa. No, hoitajan kanssa käsikynkkää kyllä pääsin vessaan, mutta poistulo ei ollutkaan niin yksinkertaista. Paineet romahti niin pahasti, että taju meinasi lähteä. Niiku ihan oikeasti. Kolme hoitajaa sitten kyytsää tuolilla ja varmistaa, että olen tajuissani. Äkkiä takaisin sänkyyn ja jalat kattoon. Niin ja verenpaine 98/48. Heh.

Yöllä saan muutaman tunnin nukuttua, olen taas muutaman tunnin hereillä ja taas nukun. Aamulla taas yritys vessaan, sama rumba toistuu, kun illalla. Silloin meinattiin, että jäisin vielä toiseksi yöksi. No, aamulla tuli sitten leikkannut kirurgi ja alkoi ottaa päällisiä teippejä ja siteitä pois. Heiiii en ole vielä valmis näkemään rintojani! Järkytys oli suuri, pienet ne olivat. Sain nähdä ne peilistäkin. Turvotus vatsassa ja kyljissä oli hirveä, mutta nätit eteenpäin sojottavat rinnat sain! Kirurgi arveli, että c-d kupeiksi asettuisivat. Ai niin, oikeasta rinnasta lähti siis 807 g ja vasemmasta 450 g. Tuohon ei ole kommentoitavaa. Jokainen käyttäköön mielikuvitustaan itse.

Aamupalaa sain ja sitten olikin dreenien poiston vuoro.. Perus meitsi, alan itkemään ja panikoimaan. Hoitaja oli kuitenkin ammattimainen: rauhoitteli ja kertoi ettei se tule sattumaan. Ja näinhän se olikin. Hieman epämukavalta tuntui, ei sen enempää. Sain myös tukiliivit kokoa 80C. Oikein hyvä!

Myöhemmin pääsen jo itse vessaan, hampaita pesemään ja pukemaan. Fysioterapeutti antoi jumppa-ohjeita ja tehtiin jo jumppakin yhdessä. Koska vointini alkoi jo parantua, pääsin jo klo 12 kieppeillä kotia. Poikaystävä tuli hakemaan ja edessä olisi automatka kauppaan, apteekkiin ja töihin viemään sairastodistusta. Automatkat meni itkiessä, muuta sanottavaa ei ole. Sain buranaa ja panadolia reseptillä. Kotia tultaessa nukahdin samantien... Ruoka ei ole kunnolla maistunut, kipuja on melkein koko ajan, jumpannut olen tunnollisesti. Yö meni selällään nukkuessa, en onneksi kipuihin herännyt. Tänään pääsisi suihkuun.

Tällaisissa tunnelmissa, kuvaa tulee, kunhan tästä vielä toivutaan :)