Tiistaina soitin sitten haavahoitajalle. Puhelimeen vastasi sama ystävällinen hoitaja, joka vaihtoi teipit ja putsasi haavat silloin, kun leikkauksesta oli kulunut viikko. Sain jo keskiviikolle ajan klo 11:30 kirurgille, joka leikkasi minut. Keskiviikkona kirurgi siis kyseli, että miten on mennyt etc... Hyvinhän tässä. Kävin sitten taas yläkroppa paljaana tuttuun turvalliseen tapaan hoitopöydälle makaamaan. Kirurgi otti teipit pois ja näytti siltä, että hän ottaa ihan hemmetinmoisen piikin esille. Kirurgin nähtyä kauhistunut ilmeeni, hän selitti, että kyseessä on näytepuikko. Heh. Miten niin nössö... Vasemmasta rinnasta otettiin bakteeriviljelmänäyte ja jos jotain ilmenee, niin he ottavat kyllä sairaalasta yhteyttä. Sitten olikin aika pinsettien ja saksien. Ja koska minä olen minä, aloin taas itkemään. Muistutan jälleen kerran, toimenpide ei sattunut lainkaan. Kirurgi kirjaimellisesti työnsi pinsetit haavaan, veti sieltä jotain ommelpätkiä ja leikkasi ne pois. "Onko kaikki hyvin? Näyttää siltä, että olet kovin kivuissasi ja että toimenpide sattuu todella paljon. Tän ei kyllä pitäis sattua." Eli tosiaan kiemurtelin siinä ja itkin ja hyvä, etten oksentanut. Selitin siinä sitten kirurgille, että pelkästään, kun ajattelee mitä teet siellä tissien tykönä, saa aikamoisen kuvotuksen aikaan... Jatka siis vaan....

Kirurgi laittoi uudet teipit ja nännien  alapuolelle pystyhaavoihin vaahtomuovin palaset, jotka sai kiinni tarralla. Vaahtomuovin pitäisi hengittää ja imeä kaikki mahdolliset kudosnesteet pois haavasta, mitä sieltä sattuisi valumaan. Vaahtomuovit pitäisi vaihtaa 2 päivän välein ja vaihdon yhteydessä suihkutella ja antaa ilmakylpyä. Sain vaahtomuovia ja microporeteippiä kirurgilta. Kirurgi vielä sanoi, että "Vähän aikaa, kun vielä jaksat ottaa rauhassa..." Vai niin. Näkyykö turhautuminen tähän _rauhassa ottamiseen_ noin selkeästi... Hyvä fiilis jäi, jälleen kerran. Vinkkinä, että jos haluatte hyvää hoitoa, tulkaa Tampereelle.

Vaahtomuovin palaset kuitenkin irtosivat eilen suihkussa. Toimin siis ohjeiden mukaan: suihkutus, ilmakylpy, keittosuolalla puhdistus ja uudet muovit. Oikeassa alaristeyskohdassa haava oli kyllä ilkeän näköinen. Mitään varsinaista "koloa" ei haavassa ole. Haava näyttää vain olevan auki ja näyttää siltä, että jotain kudosnesteen tapaista sieltä vähän tihuttaisi. Hyvä vaan, että nesteet ja ylimääräiset mönjät lähtee sieltä liikkeelle.

Turvotusta on rinnoissa vielä mukavasti. Vasen on edelleen isompi ja turvotus on pahinta alareunoissa, sieltähän se kudospoisto onkin tehty. Välillä tuntuu, että nämä rinnat ovat aivan liian suuret. Toisena päivänä ne näyttävät oikein sopivilta. Kauniit rinnat kirurgi teki, sen voin sanoa. Tämä taitaa olla vaan oman pääkopan setvimistä. Kyljellään olen jo pystynyt hetkittäin olemaan, pitää vain löytää hyvä asento, ettei rintoihin kohdistu liikaa painetta. Kuntosalillakin olen käynyt ahkerasti kevyesti kuntopyöräilemässä ja tekemässä kehonhuoltoa etc. Välillä tissit pistävät vastaan yhtäkkisesti kipuilemalla, mutta sitten pitää vain ottaa rauhassa. Hermokipua on ollut, se tuntuu yhtäkkisenä sähköiskuna rinnoissa, mutta menee nopeasti ohi. Pikku hiljaa, päivä päivältä tuntuu, että pystyy palailemaan normaaliin elämään. Vointi on siis hyvä, kunhan saisi vielä haavat lopullisesti kiinni.

Ai niin, pääsin muuten kouluun.