Kylläpäs aika vierähtää. Samaistun moniin samasta aiheesta bloggaajiin; Mitä kauemmin leikkauksesta on kulunut, sitä vähemmän on päivitettävää.

Kuitenkin eilen torstaina 09.07. olin kirurgin näytillä. Kyseinen kirurgi oli avustamassa leikkauksessani, mutta en muista nähneeni häntä aiemmin. Oikein ystävällinen nainen kuitenkin. Eli taas makuulle hoitopöydälle you know ja kirurgi otti teipit ja vaahtomuovit rinnoistani pois. Hän rapsutteli hieman rupea pois haavoista nähdäkseen, onko jokin haava vielä auki tai, että jos langanpätkiä törröttää vielä jostain. Vasemman rinnan alaulkosyrjä oli alkanut punottaa ja se on vielä turvoksissa. Ja vasemmasta rinnasta kainalon lähettyvillä oleva haava on hitusen vielä auki. Oikealla kainalossa sama juttu. Oikean rinnan alaristeyskohdasta kirurgi rapsutteli jotain valkeaa kuoriainesta pois ja nyppäsi yläristeyskohdasta vielä yhden langanpätkän. Kirurgi oli oikein osaava ja ystävällinen, eikä toimenpide sattunut yhtään. En edes ruvennut itkemään, mikä on suoranainen ihme. Kiemurtelua oli kyllä senkin edestä ja kirurgi välillä kyseli, että onkos nyt ihan varmaa ettei satu. Siinä sitten selittelin ällötyksestä ja kuvotuksesta. Heh.

Sain haavahoitajalle vielä ensi viikon tiistaiksi ajan. Kirurgia huolestutti turvotus ja punoitus vasemmassa rinnassa. Hän painotti, että jos turvotus ja punoitus yhtään lisääntyy, soita heti tänne. Ihan välittömästi. Ja kuitenkin, kun haavat eivät ole vielä täysin ummessa, on itsellekkin rauhoittavampaa ja turvallisempaa, kun alan osaaja huolehtii, että rinnat voivat parantua täysin. Kysyin liikunnasta kirurgilta: Liikkua toki saisi, muttei hikoilla. Hän ei oikein pitänyt ajatuksesta, että vielä olisin punttisalille mennyt. Ei hän toki sitä suoranaisesti kieltänytkään. Ensi viikolla olisi tilanne aivan toinen, kun haavoissa on enää niin vähän paranneltavaa. Että todennäköisesti silloin saisi mennä salille ja kasvattaa rasitusta pikkuhiljaa. Kirurgi lopuksi laittoi vielä rinnanalushaavoihin teipit ja vaahtomuovit pystykohtiin. Nännit hän jätti teippaaamatta, olivat niin hyvin parantuneet. Ohjeissa mitkä sain sairaalasta kotiuduttuani leikkauspäivän jälkeen, ei lue mitään kelo-cotesta, eikä silikoniteipeistä. Kyselin niistä kirurgilta ja kirurgi kyseli, että mistäs sellasista ollaan kuultu. Netistä olen kaivellut tietoa siis, ja kirurgi tokaisi, että miksipä ei. Jotain hoitoa arville aion antaa (silikonigeeli, silikoniteippi ja/tai bio-oil). Sehän on minun käsissäni nyt, kuinka näkyvät, paksut ja joustamattomat arvista tulee.

Eipä siinä reissussa muuta. Helpotti paljon, kun kirurgi sanoi, että oikein hyvältä ja siistiltä näyttää ja, että hyvin on rinnat parantuneet. Näin kuukauden jälkeen saisin tosiaan ruveta nukkumaan ilman liivejä, mutta... en taida. Edelleen se, että saan, ei tarkoita sitä, että voin.  Uimaan ja saunaan saan mennä, kun haavat ovat ummessa ja kuntosalille sain ensi viikolla mennä. Kaaritukia saa ruveta käyttämään 1-2 kk leikkauksesta. Itse olen jo niitä kokeillut bikinien muodossa, siskolta nimitäin lainasin ja tallustelin useita tunteja kaupungilla ne päällä. Kaarituet eivät painaneet rinnanaluskohtia, joten ne tuntuivat ihan hyvältä päällä. Niska tosin alkoi väsymään halterneck-mallista, mutta se oli omaa tyhmyyttä, kun ei voinut yhtä narua löysätä...

Btw, viikko sitten kun olin leikanneen kirurgin näytillä erittävän haavan takia, siellähän otettiin se bakteeriviljelmä näyte. Tulos oli onneksi negatiivinen, eli tulehdusta ei ole. Kiitos kuuluu luultavasti buranakuurien, mitä jatkan edelleen, kuuriessa nimenomaan.

Sellaista tällä kertaa, kyllä kaikki tästä vielä luttaantuu, pikku hiljaa!