Perjantaina illalla tulikin sitten otettua pois valkoinen paksu teippi ja sidos sen alla. Jos yhtään olet blogiani lukenut, arvata saattaakin mikä oli reaktio. No, itkuhan siinä tuli ja alkoi mukavasti seinät heilumaan (=pyörrytti). Teippien otto iholta, no ei se mukavalta tunnu, mutta ei se erityisemmin satukkaan. Pahemmastakin selvitty... Sidoksessa oli verta ja kudosnestettä, mikä on täysin normaalia, ainakin hoitajan mukaan. Siitä en kyllä panikoinut, lähinnä ällötti. No, kun pahimmasta yökötyksestä selvittiin, oli aika katsoa, että minkälainen siitä rinnasta tuli. Voi kauhistus... repesin nauruun, lie miksi. Ulkosyrjä oli mukavasti turvonnut ja nänni sojotti ulospäin. Jostain kumman syystä tuli mieleen Paavo Väyrynen kieroine silmineen. Anteeksi Paavo, jos luet tätä. En tiedä onko kohteliaisuus tulla verratuksi leikeltyyn rintaan. No mutta. Varmaan jännityskin laukesi ja siinä kikattelin poikaystävän pyöritellessä silmiä. Ruskeassa teipissä oli myös verta, mutta niiden poisotto on vasta reilu 2 viikon päästä.

Nyt on sunnuntai. Ja olen kurkkua myöten täynnä sairaslomaa. Sen opin viime kesältä, ettei saikkuilu ole minua varten. Se on oikeasti suht raskasta ottaa päivästä toiseen vain rauhassa. Keho ja mieli huutaa liikkeelle. Kävelyllä olen muutaman kerran käynyt. Ja olen ollut laiska jumppaamaan, vaikka olen sitä hiukan tehnyt. Jos vaikka parantuminen hiukan nopeentuisi. Onneksi on kuitenkin koulutehtäviä, mihin purkaa erengiaansa. Omalla tavalla. En olisi kyllä kuvitellut vielä kiittäväni niistä monista koulutehtävistä, mitkä ovat to-do- listalla tällä hetkellä. 

Kipuja on. Mutta sitä varten tässä ollaankin sairaslomalla. Asiaa helpottaaa esim. se, että pystyn oikealla kyljellä makaamaan ja en ole niin tarkka siitä, nostanko nyt maksimissaan 2 kg:n painavaa kuormaa. On sentäs oikea käsi, joka toimii normaalisti. Sänkyyn meneminen ja sieltä poisnouseminen on jo paljon helpompaa ja kivuttomampaa.

Tällaista sunnuntaihin, hyvää Pääsiäistä kaikille lukijoille!