No sanotaanko vaikka näin... Ensimmäinen viikko oli se v-mäisin viikko. Tuona ensimmäisenä viikkona haava vasemmassa rinnassa oli kyllä yksi pikku pirulainen. Toisen viikon jälkeen alkoi jo helpottamaan.. Ja nyt, on vain satunnaisia kipuja. Reilu kolmen viikon jälkeen olin jo hevosen selässä ratsastamassa. Aloitin punttitreenin varovasti jo reilu 2 viikon jälkeen. Hups.

Teipin otin pois reilu kolmen viikon jälkeen ja kas kummaa, itkuhan se siinä. Inhottavalta tuntui kun teippi oli takertunut ihoon varsin voimakkaasti. Mutta leikkaushaava oli siisti, putsasin sitä suolaliuoksella ja pistin varmuuden vuoksi uuden teipin.

Mutta kuten sanottu, kipuja on ensimmäisten viikkojen jälkeen ollut vähän. Tissi oireilee säryllä jos harrastan kovin juoksu- ja hyppypainoitteista liikuntaa ja satunnaisesti pientä särkyä ja vihlontaa esiintyy, that's all. Viimeinen kirurgin käynti on tosiaan 4.5. ja varmaan silloin tulee jälleen kerran kuulumisia ja kuvaakin rinnoista.

Sen verran, näin kokemuksen syvällä rintaäänellä, kaikki jotka harkitsevat ja ovat menossa rintojen pienennysleikkaukseen, leikkaus on iso ja henkisesti ja fyysisesti raskas prosessi. Vieläkin vuoden jälkeen isosta leikkausesta mietin, että mitä tuli tehtyä. En kadu, mutta ilmeisesti henkinen prosessi on vieläkin käynnissä. Sitä joutuu kohtaamaan peilikuvansa joka päivä uudestaan ja muovaamaan omaa käsitystä peilikuvasta. En oikein tiedä muistellakko leikkausta hyvällä vai pahalla. Mutta näin iso elämänmuutos vaatii aikaa sopeutua. Antakaa siis itsellenne sitä aikaa.