Pakko myöntää, olen ihan hermona. Hermoraunio on aika kuvaava sana tähän tilanteeseen ja olotilaan. Säästääkseni poikaystäväni taakkaa, avaudun vuorostaan tänne. Kumma, että hän ei ole vielä pistänyt tappia suuhun, että nyt loppu aiheesta puhuminen. No, poikaystävääni lainaten: "Kyllä sä voit mulle puhua, ei mua ärsytä jos puhut aiheesta. Sitten mua ärsyttäis, jos et tekis asialle mitään (=Isot rinnat), mutta sä sentäs oot tehny asialle jotain."

Fine. Mutta, olis yksi pieni juttu; vanhemmille kertominen. Ja totta kai siskolle. Faktahan on se, että olen jo aikuinen ihminen ja olen itsestäni vastuussa, teen omat päätökseni. Kuitenkin viikonloppuna pitäisi asiasta kertoa ja pala on jo kurkussa. Glunk. Ehkä asiasta voisi hienovaraisesti heille kertoa. Ehkä.

Ah mitä kaikkea olenkaan suunnitellut jo tekeväni, kunhan rinnat ovat ensin saaneet massastaan ison osan pois. Katselin jo viime viikonloppuna vaatekaappini mekkoja, olkaimettomia nimenomaan. Näillä nykyisillä rinnoilla ei tulisi kuuloonkaan pitää olkaimettomia liivejä, ei todellakaan. "Muutama" paita ja mekkokin tulee leikkauksen jälkeen istumaan niin hyvin taas. Melkein jo kyynel silmässä.

Toisekseen ratsastus ja lenkkeily saavat tulla taas viikko-ohjelmaani. Tai no, ainakin lenkkeily, ratsastus se on vaan niin kallista hupia tätä nykyään.  Kotikonnuilla viettäessäni aikaa, ehkä tallillekkin eksyy enemmän hymyssä suin ratsastamaan, ilman hyllyviä rintoja. If you know what I mean.

Sanomattakin selvää, että tiukkojen, puristavien, epäsopivien ja tylsien liivien tilalle tulee... Tattada daa da daa! Silkkiä, pitsiä, punaista, sinistä, mustaa, valkoista, ruskeaa, liilaa... Ja urheiluliivejäkään ei ole niin mahdottoman vaikea sitten löytää. Ei tarvitse etsiä mitään erikoismallistoa, mistä löytyisi E-F - koon liivejä. Toki en aio tyytyä siihen perus 75C-koon mallistoon, mitä löytyy lähes jokaisesta marketista, vaatekaupasta etc., aina H&M:stä lähtien. 

Koska poikaystäväni kanssa olemme seurustelleet n. puoli vuotta, en ole hänelle vielä tunnustanut... Suunnitelmani ja unelmani hääpuvusta saivat ihan uuden ulottuvuuden, kun kuulin pääseväni rintojen pienennys leikkaukseen. Kuten jo aiemmin sanoin, isorintaisena en voinut kuvitellakkaan käyttäväni olkaimettomia liivejä. Se jo yksistään karsii mallistoa hääpuvuista, mitä en kelpuuttaisi itselleni (kun se aika siis joskus toivottavasti koittaa). Ajatukset leijailee jo jossain ihan muualla...

Aiheesta muualle, leikkauksen komplikaatiot on myös käyneet mielessä. Siis ihan vaan käyneet, ohimennen olen ajatellut. Eh. Ensinnäkin pahoin pelkään, että leikkauspäivää edeltävänä yönä en saa nukutuksi. Koputan toki puuta, mutta näin epäilen. Sairaalaan menen leikkauspäivänä varmaan ihan pissat housuissa. Ja jos joudun kävelemään itse leikkaussaliin. No, katsotaan kävelenkö, voi olla että järkytys on jo siinä vaiheessa niin suuri, että omin jaloin ei tarvitse sinne joutua. Leikkauksen jälkeen lähinnä pelottaa omat reaktiot: miten suhtaudun pieniin tai pienempiin rintoihin. Ja myöskin se, että tulen näkemään leikkausjäljet ja haavat. Pistän sormet ristiin, ettei tule oksennusta. Toki siihen varmasti tottuu, mutta.. pelkään sitä silti. Toivon mukaan komplikaatioilta säästytään.

Eli siis kyllä, minua pelottaa leikkaus ihan vietävästi. Asia, mitä myös olen ajatellut: miten poikaystäväni reagoi tähän. Hän on tukenut minua tässä asiassa ja haluaa auttaa myös sairaslomalla ollessani. Mutta miten käy parisuhteen? Onko tämä jonkinlainen testi, että kestääkö suhde? Olen jo varoittanut häntä: leikkausjäljet eivät ole mitään nättiä katsottavaa. Ei sillä, en toki edes anna hänen katsoa. Ehkä pohjimmiltaan pelkään, että haluaako hän minua sellaisen kokemuksen jälkeen. Vaikeaa se on myöntää sellaista ajattelevan edes itselleen. Ja jos yhtään itseäni tunnen, neljän seinän sisälle kun minut pistetään paranemaan sängyn pohjalle, totta kai siinä kärsii pää koppa. Tiedän, tunnustan, myönnän: osaan olla (tahtomatta tai tahallisesti) v*ttumainen ämmä. Säälin kaikkia, jotka joutuvat lähelleni, kun tarpeeksi kauan olen sängyssä maannut. No, mutta en maalaile nyt piruja seinille. Sen näkee vasta myöhemmin mitä tuleman pitää.

 

Tällaisia löpinöitä tähän päivään. Katsotaan miten asia etenee. Omaan tahtiin, tietenkin.