Oikeesti, jos ei tämän viikon perjantaina ole mitään kuulunut leikkauksesta, soitan sinne. No, perjantaina 08.05.2015 soitin sitten Hatanpäähän. Järkytyksekseni (se oli ensi reaktio) sain kuulla, että paperit leikkauksesta olivat lähteneet eilen torstaina postissa tulemaan. Leikkauspäivä olisi 10.06.

Siinä vaiheessa pääsi itku. Leikkaus konkretisoitui. Ensimmäisenä viestiä kaikille ystäville, poikaystävälle ja pikainen puhelu äidille. Noniin, koitappas tässä jatkaa sitten työntekoa! Kotiin päästyäni eteisessä odotti 2 kirjettä.

Elikkäs... Verikokeissa pitäisi käydä ennen 1.6. No, sinne varasin samantien ajan ja verikoe+nielu- ja nenäviljely otettiin. Veriryhmä, sairaalabakteeri, kreatiini ja kaliumtaso... Tällaista. Easy. Puhelinaika olisi varattuna 02.06. klo 9-12, silloin olisi siis tarkoitus keskustella leikkauksesta. Poikaystävä huolehtii, miten pääsen leikkauksen jälkeen kävelemään itse 3. kerrokseen. Ei hissiä katsokaas. Itselläni on hiukan isommat murheet. Mutta, ihanaa kun joku huolehtii!

Omega-pillereiden popsiminen pitäisi lopettaa heti, vaikuttaa näemmä riskitekijältä leikkaukseen mentäessä. No worries, niitä en syö. Ja ilmeisesti kaiken lisäravinteiden ja luontaistuotteiden popsiminen pitäisi jättää 2  vk ennen leikkausta. Sen teen!

Sitä ihmettelen, että mammografiaan tuli kutsu. Luulin, että vain ultraäänikuva otettaisiin. Mammo olisi siis 27.05. Että tota... tissit liiskaks ja sillein...? No mutta tuleepa ainaki  käytyä. Ei siitä haittaakaan ole. Toivottavasti A) Se ei satu B) Sairaalalta ei tule mitään hävytöntä 150 e laskua...

Leikkaus on siis 10.06 ja sairaalalle pitäisi klo 10.30 saapua. Edellisenä iltana klo 24 jälkeen tulisi syöpöttely ja mässäily ruualla lopettaa... Mites tota.. Aamukahvi? Aamuvoileivät? Kyllä kulkaas tästä muijasta tulee kiukkuinen, jos ei aamulla saa kahvia ja ruokaa. Minkäs teet. Inhottaa ajatus huonovointisuudesta, kun ei aamulla saa ruokaa, eikä varmaan koko päivänä. Siihen vielä satsi lääkkeitä sun muita, nii  huono olo on taattu. Myös mietityttää, että paljonkohan sitä kipuja on... Turha maalailla piruja seinille, sen näkee sitten.

Mutta tällaista, hyviä uutisia vaan! Enää ei jaksa rintojen suuri kokokaan ärysttää, kun tietää että niistä pääsee eroon!;)