Juhannuslauantaina, 10 päivää leikkauksesta, oli ensimmäinen lähes kivuton päivä. Kutsun tätä edisykseksi. 2 päivää olen nyt selvinnyt ilman kipulääkkeitä (kipulääkkeitä en siis ole huvikseni syönyt, vain sen takia että on niitä halvatun kipuja). Satunnaista jomottelua on ollut, mutta en sen takia viitsi nappuloita vedellä. Kipujen määrä riippuu myös paljon siitä, kuinka paljon päivän aikana on tullut rasitettua kroppaa. Perjantai meni siivotessa, matkustaessa, touhutessa, tuli käytyä terassilla ja sen kruunasi lenkki koiran kanssa. Voi kauhistus.... Tissit olivat niin turvoksissa, että luulin niiden räjähtävän ihan minä hetkenä hyvänsä. Siinä vaiheessa ei edes kylmäkallet tuoneet paljon lohtua...

Ainiin! Haavahoitajalla olin torstaina. Se oli jälleen positiivinen kokemus, vaikka itkiessä meni sekin aika, lähinnä jännityksestä. Vanhat teipit poistettiin, haavat puhdistettiin (suolaliuoksella?), törröttäviä omeleenpätkiä katkaistiin pois ja uudet teipit laitettiin. Sotaisalle taistelutantereelle en uskaltanut edes katsoa, ajattelin että jälki olisi niin rosoista, mutta ei. Siistit viivat näkyi vain nännien ympärillä ja leikkauskohdissa. Kuulemma pari kohtaa haavoissa oli enää auki, menisivät lopullisesti umpeen 2-3 viikossa. Törröttävät tikit johtuivat kehon hylkimisreaktiosta. Ne saattavat myös pitää haavoja auki, joten sen takia olisi tärkeää nyppäistä niitä aika ajoin pois. Niin ja teipit tulisi viikon päästä vaihtaa itse uusiin. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis itkuista huolimatta.

Kivut jopa kestän. Pahempaa on tämä turhautuminen. Olen niin kypsä tähän lomailuun ja "rentoudutaan nyt vähän"- meininkiin. Poikaystävä joutuu katsomaan kärttyistä akkaa, jonka tekisi minä hetkenä hyvänsä singahtaa salille, lenkille, tallille... Mikä tahansa kelpaisi, kunhan nyt pääsisi kunnolla liikkeelle ja tyhjentämään akut, mitä tässä nyt on latailtu pian 2 viikkoa. Pääkoppaa tässä kaikista eniten koetellaan. Argh.

Mutta olo on kuitenkin päivä päivältä fyysisesti parempi. Jumppaaminen tuntuu melko neutraalilta, arvet ei kiristä ja liikeradat alkavat olla jo normaalin luokkaa. Tällä hetkellä jumppaan lähinnä leikatun alueen verenkierron tehostamiseksi. Mutta ilman muuta suosittelen noudattamaan annettuja ohjeita! Ei ainakaan arvet kiristä :)