Hetkonen... Siitä onkin aikaa. 4.5. oli tosiaan viimeinen kirurgin käynti. Miettikää, viimeinen. Tuttuun turvalliseen tapaan astelin kirurgin huoneeseen ja kirurgikin sanoi, ettei tänne paita päällä olla tultu juttelemaan. Kyseli kuulumiset ja kerroin rehellisesti, mutta eipä tässä mitään ihmeellistä ole ollutkaan. Vasen rinta oli muutaman viikon leikkauksesta kipeä, mutta muuten olen kivuitta ja ongelmitta selvinnyt. Ratsastamaankin tohdin jo 3 viikkoa uusintaleikkauksen jälkeen... Ei siitä sen enempää. 

Kirurgi tosiaan tunnusteli rinnat ja vasemman rinnan leikkauskohta oli ja on edelleen tiivis. Eli paranemisprosessi siellä on meneillään ja rinta muotoutuu ja pehmenee ajan kanssa. Nice. Mitään sen suurempia arkuuksia ei ollut. Siisitä jälkeä kirurgi taas teki, ei voi muuta sanoa.

Kun sain säädyllisesti paidan taas päälle niin tenttasin hiukan kirurgia... Miten on, mikä on mahdollisuus imettää näin leikkauksen jälkeen? (Huomautan, en siis ole raskaana, mutta tulevaa ajatellen!) No, mahdollisuus imettää on reilu 50 %. Oikeasta rinnasta poistettiin sen verran tavaraa, että siinä mahdollisuudet ovat heikommat. Voi olla, että rinnat tuottavat maitoa, mutta se ei vain kulkeudu millään tavalla pois. Siinä tapauksessa toimitaan niinkuin missä muussa tahansa tilanteessa: maidon tuotanto lakkaa, kun sitä maitoa ei mihinkään heru. Voi myös olla, että rinnat eivät ala edes maitoa tuottamaan. Sen näkee vasta sitten, kun tilanne iskee päälle. Mutta näin osasinkin arvailla, enkä ole ottanut asiasta ylimääräistä stressiä. Rintarauhaskudosta tosiaankin esiintyy suurimmaksi osaksi vähän solisluitten alapuolella. Can you believe it?! Itse luulin, että itse rinnoissa on sitä eniten, mutta oppia ikä kaikki... Ja koska solisluitten yläpuolelta ei juuri poistettu rintarauhaskudosta, niin ilmeisesti se vaikuttaa jotenkin positiivisesti mahdollisuuksiin imettää.

No, lisää tenttausta. Pyysin kirurgilta tiedot viime kesän leikkauksesta: Mitä patologi löysi, kun ylimääräinen aineseines poistettiin rinnoista? No, hyvin pitkälti pelkästään rintarauhaskudosta, mukana oli toki hieman rasvaa. Että tässä kaikille niille, jotka luulevat laihduttamisen pienentävän rintoja. Kas kummaa kun se rintarauhaskudos ei pienenekkään, muuta kuin kirurgin veitsen kautta. Huhhuh...

No mites... Kyselin kirurgilta, että tarvitseeko arpia suojata auringolta? "No jos meinaat nudistirannalle mennä nii heitä teipit tissien päälle, mutta pikkubiksuissa ei tarvitse sellaisesta murhetia". Kirurgi viljleli oikein mukavasti tuota huumoria kyllä sillä käynnillä... :D

Eli kyseessä oli viimeinen käynti kirurgilla, kuitenkin jos jotain ilmenee, niin numero sairaalaan kyllä löytyy. Kuten olin aikaisemmin maininnut siitä, että haluaisin viedä kirurgille kukkia ja suklaata... No, kumpaakaan en tosiaan vienyt. Sen sijaan vein lahjakortin parturiin hemmotteluhoitoon. Kirurgi meni aivan punaiseksi ja hiljaiseksi ja kovin hän kiitteli. Mielestäni hän oli sen ansainnut. Itse kiittelin hyvästä hoidosta ja siitä, että minun ongelmat ja vaivat otettiin tosissaan ja sain apua. Ja tietysti kiitin kauniista rinnoista. Näihin tunnelmiin, viimeinen kirurgin käynti.

Taisin luvata kuvaa rinnoista? Täältä pesee. Tässä siis tämän hetken tilanne ja odotettavissa on, että rintojen arvet vaalenevat vielä tuosta. 

Tyytyväinen  olen rintoihin, ei voi muuta sanoa. Muistaako joku minkälaiset rinnat oli alunperin...? Täällä nousee ainakin yksi käsi. Niitä rintoja ei ole ikävä. 

Mutta... Tämän blogin tarkoitus ja tehtävä oli tässä. Voi olla, että palailen kuukauden, puolen vuoden tai vuoden päästä asiaan. Kerron mikä on sen hetkinen tilanne. Kysymyksiä ja kommentteja otan vastaan ja vastailen niihin kykyjeni mukaan. Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea blogiani ja toivottavasti olen edes yhtä voinut auttaa, sillä blogi hoitaisi sillä tarkoituksensa. 

 

<3:llä "Annoin pois itkuista puolet"