Näin jälleen kotiuduttu haavahoitajalta. Yhdessä tuumin tulimme siihen tulokseen, että huomenna voin mennä töihin. Jos kipuja tms. alkaa esiintyä, niin on käännyttävä työterveyden puoleen, joka kirjoittaisi lisää sairaslomaa. Tämä hoitaja oli alansa ekspertti ja sen kyllä huomasi tiedon ja taidon määrästä ja laadusta.  Oikean rinnan alaristeyskohta on tosiaan vielä auki, ja hoitaja puhdisti sen ja laittoi hopeisen vaahtomuovipalan haavan päälle. Tällainen vaahtomuovi on ihoystävällisempää, koska tämä normaali vaahtomuovi on ärsyttänyt ihoani. Mikä ilo onkaan olla herkkähipiäinen... Hopeista vaahtomuovia ei tulisi käyttää jatkuvasti ja se pitäisi 2-3 päivän välein vaihtaa. Ja vaahtomuovia tulisi pitää niin kauan, kun haava on vielä auki. Hoitaja ei näyttänyt tästä oikeasta rinnasta olevan huolissaan, se paranee kun paranee ja hidastunut haavojen, erityisesti risteyskohtien, paraneminen on normaalia.

Vasen rinta on edelleen oikeaa rintaa isompi ja edelleen ulkosyrjästä punoittava. Haavat ovat vasemmasta rinnasta jo täysin umpeutuneet, joten hoitaja otti teipit pois, eikä laittanut uusia. Turha niitä pitää ärsyttämässä ihoa. Moneen otteeseen ja hyvin selkeästi hoitaja ilmoitti, että jos yhtään ja vähääkään punoitus tai turvotus lisääntyy, soita heti. Soita herkästi. Näin hoitaja sanoi. Asia selvä. Vaahtomuovin pätkä oli myös vasemmassa pystyarvessa ärsyttänyt ihoa, joten sekin jätettiin pois. Ja myöskin turvotus on tässä vaiheessa vielä normaalia. Että todennäköisesti kuukausien myötä vasemman rinnan turvotus laskee ajan myötä. Pieni kokoero saattaa jäädä, mutta kunhan pysytään alle 350 g niin olen pelkästään tyytyväinen...

Kysyin hoitajalta näistä arvenhoito-öljyistä: Herkälle iholle ei aina välttämättä öljyt sovi, ja niistä ei ole takuita, että ne toimii. Eli jos alan Bio-oililla hoitamaan arpia, takuuvarmaa tulosta arpien vaalenemisesta ei ole, koska tällaisia tuotteita ei ole paljon tutkittu. Kuitenkin hoitaja suositteli rasvaamaan ihan perusrasvalla rintoja. Ja koska arvet, ainakin hoitajan mukaan, näyttivät niin siisteiltä ja ohuilta tässä vaiheessa, ei arven liikakasvua pitäisi ainakaan tapahtua. Tavallista micropore-teippiä voi pitää vielä, koska se saattaa estää arven leviämisen. Siitäkään ei ole takuita. Mutta jätän sen tekemättä, kun iho vieläkin hilseilee ja on ärsyynynyt monen viikon teippihärdellistä ja liivien pidosta yötä päivää. Huh.

Liikuntaa saa alkaa harrastamaan, mutta hölskyttävä liikunta on edelleen kiellettyä niin kauan kun haava on auki. Myöskin esim. salilla maastavedot on kiellettyjä (?). Ehkä viitaten siihen, että mitään hullua rääkkitreeniä ei kannata vetää. Uimaan ei saa mennä ja hikoilla saa, kunhan pääsee esim. salilta tullessa suoraan suihkuun. Jei!

Pakkohan se on myöntää, että salilla on tullut käytyä eilen ja toissapäivänä. No, se on sellaista kropan herättelyä. Kaikki tuntuu kyllä raskaalta, ja kokeilemalla on selvinnyt mitä voi, ja mitä ei voi tehdä. Kunto ja voimat loppuvat kyllä nopeasti, kas kummaa...  Tylsyyskin on painanut melko kovaa sairasloman ajan. Olen aivan mielissäni päästessäni huomenna takaisin töihin. Sitä on kyllä sairasloman aikana oppinut arvostamaan liikuntaa ja sen merkitystä. Myöskin kummallista, kun ei salillakaan tarvitse huolestua, jos jumpatessa tissivako on turhankin paljon esillä. Tai että ei tarvitse olla asettelamassa rintoja koko ajan liiveihin ja samalla pelätä, jos tissi jos toinenkin pulpahtaa vähintään puoliksi ulos. Luojan kiitos EI ENÄÄ!

Näin lopuksi vähän kuvaa rinnoista. Ulkosyrjät ovat turvoksissa ja pullottavat, mutta aika parantaa haavat. Toivon todella, että ulkosyrjistä turvotus lähtisi, koska ne tekevät rinnoista melko massiivisen näköiset. Sivusta katsottuna rinnat eivät ole kovin isot, mutta ulkosyrjien turvotuksen takia ne ovat leveät. Hmph.